Noin kahdeksaan vuoteen en ole päivittänyt veneen kunnostusta tänne. Salonkiin sohvan taakse korjasin sisarkaarilla muutaman kaaren kun olivat menneet poikki. Työt ovat olleet normaalia kevät- ja syyshuoltoja. Veneen kyljet maalattu noin kolmen vuoden välein, lakkaukset jääneet välillä tekemättä ja se näkyy, öljylakka ei kestä kahta kesää ilman huoltolakkausta.
Elokuussa 2021 purjehdittiin puuskaisessa tuulessa liian isoilla purjeilla ja maston liimaus petti ja masto pääsi taipumaan ja maston pää katkesi, se ei ollut enää täysin kunnossa vaikka oli minun korjaama. Liimasin maston päähän männyn sydänpuuta ja se oli väärä valinta, olisi pitänyt olla kuusta niinkuin muukin masto. Pettänyt maston liimaus oli myös minun korjaama eikä se toiminut, avasin vanhan auenneen liimaussauman ja liimasin uudelleen epoksilla. Ei tarttunut täydellisesti kun vanhat liimajäänteet jäivät saumaan, olisi pitänyt varmistaa ruuveilla tai puhdistaa puupinnalle liimaussauma. Jälkiviisaana silloin olisi pitänyt tehdä masto uusiksi.
Purjeet tulivat alas isopurje kannelle ja etupurje mereen. Reilu puoli tuntia selviteltiin purjeita ja vantteja. Lopulta saatiin purjeet ja vantit kannelle, ajettiin läheisen niemen taakse tuulensuojaan, istuttiin ja mietittiin miten jatketaan tästä eteenpäin. Mielessä oli kaikki vaihtoehdot mahdollisia, lopetetaan veneily, hankitaan uusi vene, tehdään uusi puumasto ja hankitaan purjeet.
Lopulta päädyttiin uuteen alumiinimastoon ja uusiin purjeisiin, käytännössä koko riki meni uusiksi lukuunottamatta puomin kannatinta. Masto on noin puoli metriä pidempi kuin alkuperäinen ja hyvin on toiminut.
Kirjoitan tätä noin kolme vuotta tapahtuman jälkeen. Kai se on vaatinut itselle sulatella asiaa, miksi en tehdyt puumastoa, kaikki helat olisivat olleet vanhasta mastosta käytössä.
Kolmen kesän purjehdusten kokemuksella olen ollut tyytyväinen uuteen mastoon ja uusiin purjeisiin.